Musta tuntuu että on olo jo vähän parenpi.
nyt tuntuu niiin levolliselta.
en halua ajatella mennyttä enkä tätä viikonloppua.
kaikki selkeytyy ja järjestyy.
en jaksais huolehtia huomisesta mutta ihan vähän pitää.
en taho kuunnella tiettyjä biisejä nyt
tuntuu kun jotkut arkiset asiat on vaan niin hankalia en saa otetta mistään mitä oon tänään tehnyt. ainoa järkevyys on se että sain ussan koe alueen luettua läpi. yksi huoli poissa mutta tuhat selvittämättä
nukuin kellon ympäri, korvasin univelkoja.
aamulla äiti tuntu niin inhalle ajatukselle kun se tuli ja herätti mut. nyt oon kuitenkin kiitollinen siitäkin. näin nimittäin painajaista joka oli taas niin kumma
herättelin itteni:kuorin perunoita äitille vastapalkaksi
Look at the stars; look how they shine for you
and everything you do
yeah they were all yellow
I came along; I wrote a song for you
and all the things you do
and it was called yellow
So then I took my turn
oh what a thing to have done
odotan että jaksan taas
t. jassu
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
kyllä se siitä ajan kanssa unohtuu oikeesti kyl mie tiiän!! MINÄ jos joku tiiän :D
-nipa
niinnno sinä jos joku=)
haaaaa hihittelen nyt näöin jälkikäteen mut vähänmyösahistaaaaa
Lähetä kommentti